Tl;dr Oletko ikinä käyttänyt "Ettekö te tiedä kuka minä olen?" -korttia

Täällä oli ketju muuttamisesta ja sen myötä ryhdyin miettimään entisiä kämppiä. Tämän myötä tuli mieleen se ainoa kerta elämässä kun olen käyttänyt otsikossa mainittua korttia.

Tilanne oli se että oltiin pienellä paikkakunnalla muutettu puolison kanssa vähän hienompaan ja isompaan asuntoon vuokralle. Muuttaessa emme tienneet että olemme sitten talon ainoat vuokralaiset ja talon mummot ja papat olivat aikoja sitten päättäneet että kaikki jotka siihen tulevat vuokralle ovat sitten häiriköitä.

Oltiin viikko asuttu kun isännöitsijä soitti ja latoi listan kaikesta kamalasta mitä oltiin tehty ja joukossa oli myös syytös että olen varastanut pyykkiä pesutuvasta. Koska oltiin pienellä paikkakunnalla tiesin arvoni ja vedin esiin ultimate-kortin ja ilmoitin että "Minä olen LUKION LEHTORI, minä EN varasta pyykkiä." Tähän tuli sitten vastaukseksi anteeksipyytelevää mutinaa. Sinänsä siis kortti toimi, toki meillä kävi myöhemmin muun muassa eläintensuojelu mummojen lähettämänä.

Mutta tämän pitkän alustuksen jälkeen kysymys siis kuuluu: Oletko itse ollut jossain tilanteessa se paskiainen, joka on vetänyt "Ettekö te tiedä kuka minä olen!?" -kortin esille?

Ticketmaster taisi mullistaa maailmaa tällä lisäkulujen lahjalla.

Laskin eilen ja tuli kuusi kuppia ennen kolmea. Yks työkaveri sanoi, että se on ihan normaalia, toinen että aivan liikaa. Paljonko teillä menee päivässä?

Olen ahkera kävelijä ja tulee havainnoitua paljon samalla muiden käytöstä. Mä kävelen aina oikealla puolella, pl. autotie.

Eikö olis loogista, kun meillä on oikeanpuoleinen liikenne Suomessa, että sitä noudatettais muutenkin? Nimittäin päivittäin tulee kävelijöitä vastaan samalla puolella kevyen liikenteen väylää tai jalkakäytävää, eli omalla vasemmalla puolellaan. Tiiän, ettei mikään laki kiellä kävelijää kävelemästä missä kohtaa huvittaa. Mut jos kaikki muut samalla väylällä liikkuvat kulkee oikeanpuoleisen liikenteen mukaan, niin eikö ollenkaan käy mielessä mukautua siihen?

Olen käynyt lihavuusleikkauksessa puolisen vuotta sitten. Kiloja olen saanut pois leikkauksen jälkeen ~20kg ja sen myötä jaksan paremmin liikkua ja kunto on kohunnut huomattavasti, mutta siihen se sitten jääkin positiiviset asiat omalta kohdallani.

Mielellisesti voin todella huonosti. Oma peilikuva luo ahdistusta, niin vaatteet päällä kuin ilman vaatteita. Joka puolelta roikkuu ihoa ja se hyllyy ällöttävästi. En koe olevani haluttava tai kaunis. Tai oikeastaan yhtään mitään, olen vain ja hengitän, koska on pakko.

Parisuhteeni kärsii myös huonosta itsetunnostani. Huono itsetunto aiheuttaa mustasukkaisuutta, jonka tiedän järjellä ajateltuna olevan turhaa, mutta järki ja oma tunne ei mene valitettavasti käsikädessä.
Ja tämä kaikki on väärin kumppaniani kohtaan, tiedostan sen täysin.

Itsellä oli kovat odotukset leikkauksen jälkeiseen elämään, kun luki useita kirjoituksia, miten itsetunto on noussut ja elämänlaatu parantunut, tavallaan alkanut täysin uusi luku elämässä. Koen olevani täysin epäonnistunut, koska odotukset ei vastaa todellisuutta, jotain mussa on oltava pahasti vialla.

En tiedä mitä haen tarkalleen kirjoituksellani. Ehkä haluaisin vertaistukea muilta, jotka ovat käyneet lihavuusleikkauksen , eikä ehkä odotukset kohdannutkaan todellisuuden kanssa, kuten itselläni on käynyt.

Jos yökerho haluaisi profiloitua nuorison paikkana ja ilmoittaisi että meille pääsee sisään vain 18-34 vuotiaat, olisiko tämä laillista Suomessa?

Alaikärajahan tunnetusti voi olla mikä vaan (laillinen), esim K40.

Mutta yläikäraja?

Ulkomailla, esim Koreassa tällaisia paikkoja on.

Luulin että olisi laitonta Suomessa, mutta kuulin turkulaiselta kaverilta että Marilyniin ei pääsisi liian vanhana sisään. Kyse siis saman omistajan kahden yökerhon kompleksista, ylhäällä nuorison Marilyn ja alhaalla vanhempien Vegas.

En enää muista että koska kiinnitin tähän ensimmäistä kertaa huomiota, mutta nykyään omassa redditin feedissä on helposti puolet sellaisia threadeja jotka on aloitettu ainakin pari vuorokautta sitten, mikä tarkoittaa sitä että se ei enää kiinnosta ketään keskustelumielessä. Kun puhutaan kansainvälisistä subeista niin 4 tai 5 vuorokautta vanhoja on feedissä jatkuvasti, ja nimenomaan niin etten ole niihin ensimmäisen/ensimmäisten vuorokausien aikana törmännyt.

En ole koskaan ollut kiinnostunut päihteistä, varsinkin kun nuorempana lähipiirissä jotkut joi itsensä kunnon humalaan ja selvänä humalaiset lähinnä pelotti, mutta nyt paljon vanhempana tuntuu kuin olisi jäänyt jostain paitsi, kun aina menee vaan limpparimeiningillä.

Joskus maistanut kulauksen tummaa olutta ja vähän punaviiniä (kumpikaan ei oikein kolahtanut) sekä harvoissa juhlissa juonut sen lasin kuplivaa, mutta väkeviä en ole kokeillut.

Mikä olisi paras lähestymistapa tuohon alkoholiin tutustumisessa? Jotain konjakkia hiljakseen pitkin iltaa vai kossua limppariin sekoitettuna?

Luin tässä juuri, että keskimääräisesti ensimmäiset muistot tulevat 2,5 - 3,5 vuoden iässä. Ja konsensus on aika vahva.

Itselläni on valtavasti muistoja perhepäivähoidosta, jossa olin joskus 3-vuotiaana.

4-vuotiaana meniin päiväkotiin, josta muistan todella paljon ikävuosilta 4 - 6.

Minulla on kuitenkin myös kaksi varmasti vanhempaa muistoa vanhempieni häistä, kun olin vuoden ikäinen. Muistan, kun minua kannettiin rappukäytävää ylös, jossa oli suuret ikkunat ja mustavalkoiset vinoneliöt lattialla. Muistan myös, että minut kannettiin valtavasta hälystä autoon enoni ja hänen vaimonsa kanssa, oletettavasti heidän lapsenvahdittavakseen.

No, varhaislapsuuden muistot ovat niin psykedeelisiä, että ihan varmuudella en juuri häihin tätä muistoa voi laittaa. Mutta minun on vaikea ajoittaa tätä muistoa mihinkään muuhunkaan tapahtumaan. Muistot ovat kuitenin merkittävästi psykedeelisempiä, kuin perhepäivähoidon tai päiväkodin muistot. Lisäksi muistan muistaneeni nämä kaksi tapausta jo silloin kun olin päiväkodissa, ja silloinkin ne tuntuivat ikivanhoilta muistoilta ajalta, kun olin vielä nuori.

Hei vaan. Minulla on tulossa ensimmäinen junareissu koiran kanssa piakkoin ja mietin miten valmistaudun koitokseen. Matka on yhteensä yli 5h yhdellä vaihdolla. Koira on vähän yli vuoden vanha corgi. Todella ihmisrakas ja noin 75% koirista on tämän mukaan ihan hyväksyttäviä. (Jostain syystä tummat ja oikein tuuheat koirat esim. huskyt ja karhukoirat on uhkaavia)

Mietin siis vaan että miten helpotan koiran ensimmäistä matkaa ja teen tästä myös itselleni siedettävän? Varasin varmuuden vuoksi kalliimman yksittäispaikan, jotta on parempi mahdollisuus rauhoittua. Tietenkin vettä, puruluu, nameja ja jokin lelu tulee paikalle, mutta onko jotain muuta jota kannattaa pakata matkalle mukaan? Myös kaikki niksit ja ohjeet ovat tervetulleita.

Olen rakentanut harrastuksena selaimessa pyörivän golfpelin, Finger Golfin: https://fingergolf.app

Kentät ovat oikeita suomalaisia kenttiä, 87 kappaletta Muuramesta Nordcenteriin. Ne on mallinnettu OpenStreetMapin ja Maanmittauslaitoksen korkeusmallin ja laserkeilausaineiston pohjalta, joten väylät, greenit, bunkkerit ja puustot ovat suunnilleen siellä missä oikeastikin. Pallon lento perustuu TrackMan-mittausdataan.

Peli toimii puhelimen selaimessa ilman asennusta: lyönti vedetään peukalolla, lyönnin muoto määrää osuman. Mukana on päivän haaste (sama kolme reikää kaikille), viikoittainen seuraliiga ja tulostaulut kentittäin.

Peli on ilmainen, ei mainoksia eikä rekisteröitymistä. Suomenkielinen.

Jos oma kotikenttäsi on mukana, kerro mielellään näyttääkö se tutulta ja mitä pitäisi korjata. Pelissä on palautenappi, jolla voi ilmoittaa kentän virheistä suoraan paikan päältä.

Olisi mukava löytää vertaistukea tähän tilanteeseen. Koskee siis vain vanhempia naisia ja niitä, jotka ovat vastentahtoisesti jääneet vaille romanttisia ja seksuaalisia kokemuksia koko aikuisikänsä ajan. Jos olet omasta tahdostasi sinkku ja neitsyt, et ole sellainen henkilö, jolle tämä lanka ja ilmoitus on suunnattu.

Oma tilanteeni on se, että täytän aivan pian 36 vuotta enkä ole koskaan ollut edes lyhytaikaisessa parisuhteessa. Vyölläni on vain muutama lyhyt tapailu tai treffailu, mutta ei yhtään aitoa molemminpuolista ihastumista. Niin sanotut seksikokemukset ovat jääneet kouralliseen yritelmiä, joista ei tullut yhään mitään. Olen siis seksuaalisesti ja seurusteluasioissa yhtä kokenut kuin keskiverto 15-vuotias.

Tämä ei ole ollut oma valinta ja siksi se kalvaakin mieltä tosi paljon. Jatkuviin torjuntoihin ei myöskään totu koskaan, varsinkin, kun mitään muuta kuin torjuntoja ei koskaan ole ollut. Vuosien varrella olen lukenut varmaan kaikki mahdolliset netistä löytyvät suomenkieliset foorumikeskustelut, artikkelit ja blogitekstit aikuisista neitsyistä ja vastentahtoisesti parisuhteettomista, mutta sitä kaipaisi myös aitoa keskustelua ja ajatustenvaihtoa toisten kaltaistensa kanssa.

Joten: onko täällä muita kuin minä? Minua saa myös lähestyä yksityisviestillä Redditissä tai sähköpostilla ([heittopussi26@outlook.com](mailto:heittopussi26@outlook.com)). Tämä ilmoitus ei vanhene.

Tykkääkö joku näistä?

Oon tosi laiska rasvaamaam ihoa ja vihaan sitä hommaa mutta talven tullen pakko kosteuttaa. Onko olemassa mitään tällasia suohkutettavia? Jos joo niin mikähän ois hyvä?

Aina puhutaan kovasti lapsien aiheuttamista vaikeuksista ja mitä ne tuo tullessaan.

Mutta miksi me ei puhuta siitä vastakohdasta? Taas olis 1 lapsiviikko takana ja lapset lähti äidilleen. Elämässä kaikki vaan pysähtyy, lelut jää tuhon ja sisimmän valtaa loputon tyhjyys, hiljaisuus ja kaipuu...

Fiba: vika, viba: tunne

Miten teillä muilla keski-ikäistyvillä miehillä deittailu ja pariutumispuoli on sujunut?

Ero tuli pitkästä avioliitosta muutama vuosi sitten.
Se ihmisen ikävä toisen luo alkoi jossain kohtaa
muistuttamaan itsestään.
Pariutuminen ja kaikenlainen seuranhaku oli ehtinyt nettiytymään ja äppiytymään naimisissa ollessani.
En olisi osannut kuvitellakaan minkälaiseen maailmaan olin kurkistamassa ottaessani ensikosketusta digitaaliseen tutustumiseen.
Näin keskitasoisena, keskipituisena sanavalmiina miehenä treffeille pääsee suht helposti digiaikana, mutta ne ensimmäiset livetapaamiset tuppaa jäämään siihen yhteen kertaan. Vaikka olisi kivaa tapaamisella ja tuntuisi sitä myyttistä kemiaakin olevan, niin sieltä lähijunan penkiltä tai kotisohvalta tulee se viesti joka alkaa sanoilla olet ihan upea ja kiva tyyppi, mutta…

Ennen digitalisaatiota analogisen maailman puolella treffeille pääsi paljon harvemmin, mutta ne useammin johtivat johonkin. Ne parhaat treffit johti jopa pitkään avioliittoon asti.

Jos joku suhteen tapainen pääsee nykyaikana syntymään niin sekin jää tähdenlennoksi, kun toisesta ei tunnukaan juuri siltä kaikista lupaavista merkeistä huolimatta.
Näissä jutuissa tuntuu olevan sääntönä joku itseään toistava kaava.

Kaikennäköisiä, kokoisia ja tasoisia pareja näkyy
aikakauden huomioon ottaen yllättävän paljon katukuvassa kuten niissä prismoissakin. Mieleen hiipii usein ajatus, että miten ihmeessä nuo ja nuokin ovat saaneet homman onnistumaan.
Ikävämpi tunne joka voi tulla on kouraiseva tunne vatsanpohjassa joka johtaa siihen, että alkaa helposti etsimään vikoja itsestään tuuman paksuisen suurennuslasin kanssa.

Tunnen ja tiedän tapauksia ketkä on uloskirjoittaneet itsensä kaikista pariutumishaaveista lopullisesti. Ymmärrän paremmin kuin hyvin miksi näissä jutuissa moni on kyynistynyt.

Olisi kiva kuulla miten keski-iässä pariutumisessa olette onnistuneet te ketkä olette onnistuneet.
Mikä on ollut se ratkaiseva tekijä tai vedenjakaja asiassa?

Hei,

päätin nyt kirjotella tänne tälläsestä aiheesta. Oon siis alottanut tossa elokuussa AMK insinööri-opinnot ja kaikki rullaa hyvin koulussa. Pääsin kaikista viime kurssin aineista läpi ihan hyvin arvosanoin ja kavereitakin on koulussa, joiden kanssa tulee oltua tunnilla ja käytyä syömässä yms.

Olin armeijan jälkeen 1.5 vuotta ns. "välivuodella" jolloin sain vain olla kotona ja tehdä mitä huvittaa ilman aikatauluja tai pakollisia menoja. Oon kuitenkin onnellinen, että nyt on koulupaikka ja saa edistettyä omaa tulevaisuutta, eikä tarvi vaan istua kotona selaamassa puhelinta tai pelaamassa tietokoneella.

Kuitenkin aina, kun tiedän, että seuraavana päivänä on koulua, on jotenkin haikea fiilis ja koko päivä on ns. "pilalla", kun tietää, että pitää mennä aikaisin nukkumaan tiettyyn aikaan, jotta saisi 7 tuntia nukuttua ja tietää, että aamulla kello soi ja on pakko lähteä ajamaan kouluun. En tiedä mistä tää johtuu, ehkä jotenkin outoa, kun on nyt pakolliset aikataulut ja oon "menettänyt" sen vapauden mitä oli välivuotena?

Kuulostaa varmaan tosi typerälle tällänen, mutta tälläset fiilikset itellä on aina, kun vaikka viikonloppu loppuu ja koulu alkaa tai on joku pidempi loma tai vapaa ja sitten taas kouluun takaisin.

Huomasin tänään kirjakaupan lastenosastolla, että hirveän iso määrä värityskuvista, puuhakirjoista, palapeleistä ja lautapeleistä oli joko kokonaan AI-kuvitettuja, tai niissä oli jonkin verran mukana AI-kuvitusta.

Vältän näitä ostamasta ainakaan itse perheeni lapsille, mitä mieltä muut olette?

Elikäs, haluaisin muistaa uskomattoman hyvää hoitohenkilökuntaa kahvipöydän herkuilla, mutta mitä arvostaisitte/ mikä on kestohitti? Ja paljonko sitä pitäis olla? En haluaisi, että sitä jotain olisi liikaa, mutta haluaisin, ettei heidän tarvii kitsastella!

Ja kyseessä on synnäri, jos sillä on vielä enemmän merkitystä!

ApuuVA! Mitä tehdä, syön mieliala lääkettä mistä tulee kamalat vieroitusoireet jos on päivänkin syömättä, huomasin tänään että viimeinen menossa... Huomenna ei enää ole ja rahaakin tulee vasta 2 viikon päästä. Lääkkeet maksavat noin. 25€ enkä pysty keneltäkään lainaamaan... Mitään myytävääkään tähän hätään ei ole :( yleensä huolehdin että lääkkeitä on saatavilla jatkuvasti mutta nyt ollut niin paljon stressiä ja ahdistusta että olen unohtanut pitää huolta.... Huomenna siis vieroitusoireet alkavat Venlafaksiinista. Saako kelalta tai sossusta päivässä apua tähän asiaan?

Olen nyt jokusen kuukauden ajan silloin tällöin hakenut paikallisen kaupan salaattibaarista lounasta, mutta nyt alkaa mielikuvitus loppua kesken yhdistelmille mitä kippaan laittaa.

Mitkä teidän lempparit ovat?

Tällä eräällä ketjulla (ei ole maksettu mainos) taitaa olla pitkälti samat tarjoilut kautta maan..? Oma lempiyhdistelmä tällä hetkellä on salaatti, tomaatti, kurkku, leipäjuustokuutiot, liha-kasvispullat, amerikkakastike ja siemenet goji-marjoilla. Salaattina tietenkin se, jossa on baby-pinaattia ym. sen perus jäävuorisalaatin sijasta. Alkuvaiheessa tuli paljon laitettua ihan perussalaattia kanalla, mutta siihen kyllästyi todella nopeasti.

Se chilinen pastasotku on myös jumal-tason tavaraa, tietääkö kukaan saako sitä erikseen ostettuna jostain?